Hahmot

Tuikku » Halla » Jaidon » Victor » Lulu » Kyu » Rico » Larabel



Tuikku


Klikkaa!

Nimi: Tuikku
Ikä: 1,5 vuotta
Sukupuoli: Uros
Rotu: Sekarotuinen

Ulkonäkö: Pieni ja pörröinen. Pohjavärinä harmahtava haalea violetinsävy, valkoista korvansisuksissa ja otsapalloissa, sekä polkuanturoissa. Mustaa puolestaan toisessa korvassa, tassussa ja tupsuhännässä. Kaulassa musta kaulapanta.
Luonne: Pienestä koostaan huolimatta Tuikku on varsin sisukas otus. Sillä on voimakas luonne ja se on kovin itsepäinen, jos sille päälle sattuu. Tämä harvemmin ajattelee ennenkuin on mennyt jo avaamaan suunsa, yhä hieman pentumaisena hahmona se on kovin suorasukainen ja utelias.
Menneisyys: Tuikku oli pennusta lähtien herttaisen pikkutytön lemmikkinä. Onnea ehti kestää kuitenkin vain vajaan vuoden, kun yhtenä päivänä pieni omistaja ei enää palannutkaan kotiin sen luokse. Ei kestänyt kauaa, kun Tuikku lähti viimeiselle kävelylle täysin murtuneen isäntänsä kanssa. Tuikku oli opetettu odottamaan käskystä ja vielä seuraavana aamunakin se odotti syrjäisellä kujalla kutsua, jota ei koskaan tulisi.

Luonut: Anttu



Halla


Klikkaa!

Nimi: Halla
Ikä: 5 vuotta
Sukupuoli: Uros
Laji/Rotu: Sekarotuinen. Tarkka rotuskaala ei tiedossa mutta mukana ainakin salukia ja mahdollisesti jotain Spanielia.

Ulkonäkö: Turkki pääväriltään tumman siniharmaa. Leuka, kaula ja vatsa ovat vaaleaa karvaa, ja korvien ja hännän pää ovat vaaleampaa harmaata. Kaulassa sillä on vaalean sininen kaulapanta. Silmät ovat vaalean siniharmaat. Halla on suurikokoinen, muttei lihava. Turkki on pitkää, varsinkin hännästä joka on raskaan näköinen, vaikka onkin oikeastaan hyvin kevyt. Sen ilme on usein vakava ja poissaolevan tuntuinen.
Luonne: Halla on hyvin hiljainen ja rauhallinen. Moni on jopa luullut sen olevan mykkä. Harva asia hätkähdyttää koiraa, oli se sitten hyvää tai huonoa.
Halla omaa suuren suojeluvaiston, ja suojelisi kuolemaan saakka jokaista koiraa joka on sen tarpeessa. Moni nuorukainen onkin saanut elää sen suojelussa siihen asti että osaavat elää omillaan.
Halla ei pidä taistelemisesta, eikä pitkäaikaisesta rasituksesta. Myöskin kuumuus käy sen pitkän turkin takia inhaksi, jolloin se saattaa valittaa yllättävän kovaan ääneen.
Menneisyys: Halla syntyi pohjoisessa, ja se luovutettiin rakastavaisen ihmisperheen luo. Se varttui siellä noin kaksivuotiaaksi. Eräänä päivänä perheen isäntä nukkui pois, jonka jälkeen perhe muutti kaupunkiin. Siellä se ei kauaa ehtinyt asua, kun perheen äidin uusi miesystävä heitti koiran ulos vasten muun perheen tahtoa. Halla oli murtunut, jonka jälkeen hän pitäytyi vähäsanaisena. Se on asunut kaduilla nyt n. 2½ vuotta, suojaten muita kodittomia.

Luonut: SobiMoppi



Jaidon (poistuu sarjakuvasta)


Klikkaa!

Nimi: Jaidon, kutsutaan nimellä Jai.
Ikä: n.2 vuotta
Sukupuoli: Uros
Rotu: Sekarotuinen, seassa mm. shibaa ja muita pieniä rotuja.

Ulkonäkö: Jai on aika pienikokoinen koira ( noin shiban kokoinen), turkki on hyvin paksua ja pörröistä, etenkin rinnuksilla, poskissa, hännässä, pyllyssä ja korvissa. Jain jalat ovat lyhyet mutta tanakat. Häntä on pörröinen ja kippuralla selän päällä. Turkki on punaruskea vaaleammalla vatsalla poskilla ja hännällä sekä tummemmilla raidoilla ja merkeillä.Rinnuksessa on valkoinen täplä, naamassa valkoinen viilto ja vasemman etutassun yksi varvas on valkoinen. Silmät ovat vaaleanvihreät. Nenä on vaaleanpunainen ja kieli siniharmaa. Jailla näkyy kaksi hammasta usein ja ilme on valpas ja iloinen.

Luonne: Jai on varsinainen hölösyy ja hyvin sosiaalinen yksilö. Se nauttii esillä olosta ja tykkää selittää kaikkea. Jai on asunut koko elämänsä kaduilla, joten tuntee kadut kuin taskunsa. Tai ainakin luulee niin, välillä Jai unohtaakin mistä piti kääntyä ja minne ja siinä ollaankin sitten eksyksissä. Jai yrittää pitää tunnelman aina korkealla, vaikka oltaisiin pahassa tilanteessa. Jai tykkää vitsailla ja onkin aina äänessä. Hän kuitenkin pelkää muita pahaa tahtovia koiria, ja yrittää päästä ongelmista puhumalla, sillä hän on hyvä siinä. Tarpeen tullessa Jai lähtee lipettiin, joskin pienillä jaloilla ei pääse kovin nopeasti. Vaikka Jai onkin todella positiivinen persoona, on hänellä myös suruja, mutta hän ei halua tuoda niitä esille. Ainainen iloisuus ja pirteys peittää sydäntä vaivaavat asiat, jota uros välttelee tuomasta esiin. Jai myös tuntee monia koiria kaupungissa, ja tietää ketä pitää varoa ja ketä ei.

Menneisyys: Jai syntyi kadulle. Hän eli suht onnellisen alkuelämän 3 sisaruksen ja vanhempien kanssa. Hänen vanhempansa opettivat hänet kaupungin tavoille, etsimään ruokaa jne. Eräänä päivänä rankkuri sai hänen perheensä kiinni, mutta Jai pääsi pakoon nipin napin. Hän jäi yksin kaduille, mutta näyttää pärjäävän ihan hyvin, joskin perheen menettämine kaivertaa mieltä. Hänen suurin toiveensa on nähdä perheensä vielä, vaikkei ole edes varma ovatko he elossa.

Luonut: Phewmonster



Victor


Klikkaa!

Nimi: Victor, kavereille Vic
Ikä: 8 vuotta
Sukupuoli: Uros
Rotu: Bernhardinkoira

Ulkonäkö: Victor on suurikokoinen, säältään n. 90 cm korkea Bernhardilainen. Uroolla on paksu turkki, jossa on ruskeita läikkiä. Läikkien reunat ovat aavistuksen tummempaa ruskeaa. Vicin kasvoissa on kaksi tummempaa paikkaa, jotka peittävät suurimman osan kasvoista. Turkin perusväri on aavistuksen sinertävä. Polkuanturat ja kieli ovat helakan vaaleanpunaiset. Silmät ovat tumman ruskeat, lähes mustat. Vasemman silmän päältä kulkee kaksi pitkää arpea, jotka jatkuvat otsalle. Uroon suurin tuntomerkki on puuttuva vasen etujalka.

Luonne: Victor on vanha mutta reipas uros. Puuttuvasta etujalastaan huolimatta ketterä ja elämänsä kunnossa. Vic oli aluksi hyvin seikkailunhaluinen, mutta vanhuus on tuonut luonteeseen lempeyttä ja rauhallisuutta. Seikkailunhaluisuus ei tosin ole hävinnyt minnekään, uros on aina valmis lähtemään kohti tuntematonta. Victor on muita koiria kohtaan ystävällinen, naaraita kohtaan suorastaan lempeä, ja ikuinen naistennaurattaja. Ihmisistä Victor ei pidä, ja tämä pyrkiikin välttämään tiheitä asuinalueita, missä on paljon lapsia. Victor pyrkii olemaan yksin, mutta pärjää myös laumassa, vaikkakaan ei pysty semmoisessa rentoutumaan kunnolla. Pienet ryhmät eivät haittaa millään tavalla.

Menneisyys: Victor syntyi erään Bernhardilaisten kasvattajan luona kaupungin laitamilla, ja vietti siellä ensimmäiset kuukautensa. Kun Victor ostettiin nuorelle pariskunnalle lahjaksi, nautti koira elämästään täysin siemauksin. Kaikki muuttui, kun pariskunta sai kaksoset ja Victorille ei enää riittänytkään aikaa. Victor kuitenkin yritti ymmärtää omistajiaan, ja oletti kaiken palaavan ennalleen.
Mutta kuten aina, lapset kasvaa ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Kun pariskunnan lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä, ne alkoivat leikkiä Victorin kanssa enemmän kuin ennen. Lasten leikki tosin oli hännästä ja korvista vetämistä, eikä Victor pitänyt siitä yhtään. Viimeisen kerran se loppui siihen, että Victor näykkäisi toista lapsista. Pariskunta sai hepulin, olettaen Victorin purreen tosissaan ja heitti tämän ulos. Victor lähtikin mielellään, eikä enää palannut siihen kaupunginosaan.
Muutamaa kuukautta myöhemmin, Victorin vielä totutellessa katu elämään tapahtui onnettomuus. Oli pimeä, ja Victor oli ylittämässä tietä kun nurkan takaa tuli auto. Victor ei ehtinyt reagoida auton tulemiseen ja saikin ikäväkseen kunnon tällin. Seuraavan kerran kun Victor heräsi, tämä oli lemmikki sairaalassa ja vasen etujalka oli amputoitu. Victor vietti sairaalassa muutaman kuukauden, kunnes tämä vietiin kenneliin. Sieltä Vic sitten sai uuden kodin, mutta tämän harmiksi myös uudessa kodissa oli lapsia, tosin vanhempia kuin edellisessä. Victor ei jäänyt odottamaan, koska lapset alkaisivat taas vetämään korvista vaan lähti jo muutaman kuukauden kuluttua takaisin kaduille.
Kului muutamia vuosia ja Victor oli oppinut selviytymään kaduilla. Ikäväkseen uros kuitenkin törmäsi katukoirajengiin, ja kun ei tämä ymmärtänyt lähteä, sai Victor kunnon selkäsaunan. Siitä muistona Victor kantaa kahta arpea kasvoissaan.

Luonut: MsVuonis



Lulu (poistuu sarjakuvasta)


Klikkaa!

Nimi: Lulu
Ikä: 30 (koirien iässä n. 6)
Sukupuoli: Uros
Rotu: Sekarotuinen

Ulkonäkö: Hieman luikun oloinen, laiha koira. Silmät usein vähän punertavat aineiden vetämisen jälkeen. Pohjavärinä on keltainen ruskein ja valkoisin kuvioin. Korvien päässä on mustaa.

Luonne: Todella rento ja leppoisan oloinen. Ei suutu oikein mistään, ja tulee hyvin eri luonteisten koirien kanssa toimeen. Ainakin omasta mielestään.
Yleisesti ottaen mukavaa seuraa, joskin saattaa tehdä joidenkin olon epämukavaksi tapojensa puolesta. Lulu syö mielellään erilaisia huumaavia aineita, kuten sieniä, ja tarjoaa yleensä seuralaisilleenkin iästä riippumatta. Ei kuitenkaan tyrkytä väkisin kenellekään.

Menneisyys: Kadulla syntynyt ja kasvanut. Tuntee olevansa siellä kuin kotonaan, ja on todella kokenut kadulla kulkija.

Luonut: Detrah



Kyu


Klikkaa!

Nimi: Kyu
Ikä: 3,5 vuotias
Sukupuoli: Uros
Rotu: Seropi (basenjia ja akitaa)

Ulkonäkö: Keskikokoinen pystykorva, rakenteeltaan melko siro ja uroskoiraksi feminiininen. Säkä ylettyy noin 61cm. Turkki on paksua ja tuuheaa. Poika ei ole järin roteva, mutta se on hyvässä kunnossa. Turkki on ruskeaa, vaalein merkin. Selässä on neljä raitaa ja hännässä kuusi. Vasemmassa poskessa on syvä arpi. Silmät ovat keltaiset, anturat tummat.

Luonne: Kyuulla ei ole juurikaan tarvetta mielyttää ketään ja siksi se on aika luotaantyöntävä ja joidenkin silmissä tunteeton. Kenties vähän omahyväinenkin. Osaa se kuitenkin olla perusmukava. Eikä se ole luonnoltaan mikään ilkimys. Elämä on muokannut pojasta hieman karkea käytöksisen ja kärsimättömän, eikä tältä helposti myötätuntoa heru. Se on omantiensä kulkija, epäluuloinen ja melko kyyninen tapaus. Sikäli myös sanavalpas ja jollain tasolla aina valmis pistämään hanttiin. Pojn pinna katkeaa herkästi, mutta se ei varsinaisesti räjähdä tai käy päälle. Pikemminkin se vain näyttää äreältä ja suoraan sanottuna sitä tuntuu vi***tavan kokoajan. Moni asia tuntuu sen mielestä rasittavalta ja jos joku käskee häntä jotain tekemään, Kyu pistää herkästi vastaan. Häntä ei siis helpolla käskytetän, tosin ei hän ole johtajapersoonakaan. Vaikka siihen hänellä olisikin potentaalia, pikemminkin poika karttaa vastuuta. Toisaalta voi käydä niinkin, että poika narisee aikansa ja auttaa sitten, jos kyseessä on joku, jota hän ylipäätään haluaa auttaa. Kovin paljoa se ei muiden vuoksi tee, eikä sen periaatteisiin sovi muiden auttaminen. Se pitää itsestään huolen ja ehkä parista ystävästään, joille se on ystävällinen ja mukava toveri. Muuten epäluuloisuus paistaa silmistä ja tämän koiran luottamus pitää ehdottomasti voittaa tai pojan itse on tunnettava jonkinlaista kiintymystä, suojellakseen jotain tai ylipäätään rentoutuakseen. Oikeissa olosuhteissa siitä saa ehkä irti hymynpoikasenkin ja lievää huumoriakin. Sisimmässähän se on lempeä ja hellyydenkipeä, mutta katuelämä on tehnyt siitä kovan. Kyu on taitava selviytyjä, erittäin sitkeä. Sen hoksottimet pelaavat tilanteessa kuin tilanteessa. Se tuntuu tietävän monia asioita, vaikka ulkoisesti se ei näytä kiinnostustaan juurikaan mistään. Ikävä kyllä hän on myös hivenen sarkastinen.

Menneisyys: Kyu hylättiin jo nuorena kadulle. Sen pienen hetken poika sai tuntea ihmisperheen lämpöä ja emonsa turvan. Pian hänet oltiinkin jo hylätty kadulle pahvilaatikkoon parin sisaren kanssa. Olisi ollut helpompaa tottua katuelämään ilman hetken lämpöä. Kului päiviä ja lopulta nälkä sai pennut liikkeelle. Yksi sisaruksista jäikin laatikkoon elottomana, kolmen veljen lähtiessä peloissaan maailmalle. Melko pian pennut eksyivät väärille teille, muuan aikuisen koiran hyökätessä kimppuun. Pennut säikähtivät, yksi veljistä menetti henkensä, kunnes veren haju houkutteli paikalle muua nartun, joka pelasti pennut ja otti hoiviinsa. Kyun henki pelastui sinä iltana ja narttu huolehti veljeksistä, antaen heille perus opetuksen kadun elämään. Kuitenkin tuo sai nopeasti oman pentueen ja tämä jätti veljekset omilleen. Vuoden kuluttua Kyu tunsi kadut kuin omat tassunsa. Ja raaka elämä opetti niille ja toisistaan huolta pitäen he selvisivät. Kuitenkin Kyu menetti veljensä, tuon jäädessä rankkurin käsiin. Sisimmissään poika toivoi, että häntä pehmeämpi veli pääsisi takaisin ihmisten pariin, itse hän ei siihen alistuisi, vaan ennemmin kuolisi. Kahdenvuoden iässä se oli jo täysin itsenäinen ja eli elämäänsä, päämääränä selviytyä aina seuraavaan päivään.

Luonut: Biffe



Rico


Klikkaa!

Nimi: Rico
Ikä: 4 vuotta
Sukupuoli: Uros
Rotu: Belgianpaimenkoira tervueren

Ulkonäkö: Pääosin kullanruskea, josta selkäpuoli, päälaki, korvat, naaman "maski" ja jaloissa olevat keskipitkät "sukat" ovat tummanruskeat. Molempia päävärejä korostaa kermanvaalea mahanalus, joka alkaa rinnasta ja päättyy hännänpäähän. Silmät ovat ruskeat. Turkki melko pitkää ja suorahkoa.

Luonne: Rico on peruspiirteiltään melko huoleton ja elämäniloinen kaveri. Katuelämään jo pienestä pitäen tottuneena se osaa välttää suurimpia vaaroja kuten rankkureita ja aggressiivisia koiria, mutta on kuitenkin tarpeeksi ovela varastamaan kaikenlaista mitä onnistuu kiinni tavoittamaan - yleensä ruokaa ja muita hyödykkeitä suoraan ihmisten käsistä tai pihoista. Vikkelänä koirana se luottaakin siihen ettei sitä saada helposti kiinni ja osaa hypätä ilman vauhtiakin korkealle, ylittäen näin helposti aitoja ja muita esteitä. Mikään voimamies se ei kuitenkaan ole ja välttelee turhaa taistelua.
Muita kohtaan Rico on yleensä avoimen utelias ja huumorintajuinen. Nartuille se tykkää flirttailla tuon tuostakin ja pentuja kohtaan on vähän "setämäinen" päänpörröttelijä joka ei ota niiden juttuja liian vakavasti. Vastoinkäymisissä/vaaratilanteissa se ei ikävä kyllä lähde uhraamaan omaa nahkaansa kenenkään puolesta vaan pelastaa aina itsensä ensin ja palaa takaisin asiaan kun konflikti on ohi.

Menneisyys: Rico joutui 7 kuukauden ikäisenä kadulle kun sen ihmisomistajat kyllästyivät pentuun muutaman viikon kuluttua hankittuaan sen. Koira oli muka heille liian hankala ja päättivät vain hankkiutua siitä hiljaa eroon jättämällä karvapallon kadulle yönpimeydessä. Tilanteesta äimistynyt Rico ei ymmärtänyt, että se oli oikeasti hylätty ja jäi odottamaan, että omistajat tulisivat takaisin viimeistään seuraavana päivänä. Se odotti kolme päivää mutta kukaan ei tullut, jolloin pentu menetti oitis luottamuksensa ihmisiin ja yritti sen jälkeen tulla toimeen omillaan.
Alku oli todella vaikeaa pienelle koiranpennulle, mutta lopulta se kohtasi vanhemman kulkukoiran, josta tuli sille eräänlainen opettaja. Vanhempi opetti sille kadulla selviytymisen taidot ja Rico oppi nopeasti tulemaan toimeen omillaan.
Täytettyään kaksi vuotta sen opettaja katosi mystisesti eräänä päivänä ja myöhemmin Rico sai kuulla muilta koirilta, että rankkuri oli siepannut sen. Belgi oppi pelkäämään ja varomaan moista hirvitystä, mutta vannoi kuitenkin itselleen ettei sitä koskaan napattaisi.

Luonut: Zerwolf



Larabel (poistuu sarjakuvasta)


Klikkaa!

Nimi: Larabel, kutsumanimi Lara.
Ikä: 3v
Sukupuoli: Naaras
Rotu: Havaittavin rotu saluki, ei ole kuitenkaan puhdasrotuinen.

Ulkonäkö: Pohjaväri norsunluun vaalea, erittäin vaalean ruskea kuviointi päällä. Harmahtavan ruskeat, tummat korvat sekä häntä. Lapaluissa on tumminta sävyä myös pari pilkkua. Siniset silmät. Turkki on pisintä korvissa ja hännässä, muualla se on taas aika lyhyttä, paljastaen salukille ominaisen siron ruumiinrakenteen. Tassunpohjat vaaleat kuten kirsukin.

Luonne: Lara on hyväntuulinen, topakka ja pirteä narttu, joka omaa käytöstavat. Larabelin elkeet saattavat näyttää hienostuneilta, mutta diiva se ei kuitenkaan ole. Narttu harrastaa somien asioiden keräilemistä. Uusien tuttavuuksien seurassa Lara pyrkii olemaan avoin höpöttelijä, muttei ole tulossa liian lähelle: henkilökohtaista tilaa on varjeltava.
Nartun saa helposti pelästyneeksi. Se on henkisesti sekä fyysisesti erittäin haavoittuva lihasmassan puutteen ja herkkyytensä takia. Lara on helppo alistaa, sillä se tajuaa yleensä jäävänsä useimmiten alakynteen yksin toimiessaan. Myös fiksuutta löytyy; hankalien tilanteiden sattuessa kohdalle Lara pyrkii käyttämään kieltään sekä ulkomuotoaan, välttäen mahdollisimman perusteellisesti sitä kohtaavat vaarat. Lara kiintyy helposti sitä ystävällisesti kohteleviin otuksiin, sekä taipuu olemaan erittäin hienotunteinen. Larabelin pahe on pinnallisuus uusien tuttavien kanssa. Narttu arvostelee ulkonäöltä jokaisen vieraan, jota ei paremmin vielä tunne. Tutustuttuaan se alkaa kuitenkin välittää sille tärkeistä otuksista syvästi, ja vaikkei se sitä aina ääneen tunnustaisi, näkyy se ennemminkin pienistä teoista. Nartun voi saada myös helposti kimpaantumaan tai mököttämään sanomalla jotain väärää siitä itsestään tai narttujen heikkoudesta ylipäätään - sen sisällä asuu pienen pieni feministi. Larabel ei lähde helposti ihastumaan, sillä se pelkää tulevansa huijatuksi. Vihaisena narttu on kylmä ja vähäsanainen välttelijä.

Menneisyys: Lara eli elämäänsä rikkaan kaupunginosan sykkeessä, jossa sitä hemmoteltiin ylellisyyksillä. Pari ensimmäistä vuotta sujuivat onnellisesti, kunnes kaupungin snobialueella alkoi liikkua tummia katukoiria. Yksi niistä nappasi Laran huomion, ja lopulta sydämenkin. Larabel karkasi ylellisistä oloistaan rakkaan katukoiransa laumaan, jättäen kaiken taakseen. Tie ei kuitenkaan ollut niin ruusuinen kuin narttu oli kuvitellut: lauma oli karu, julma ja itsekeskeinen kuten johtoportaansakin, ja pian Laralle selvisi, että sen kuvittelema rakkaus oli yksipuolista, ja vain houkutus saada narttu laumaan. Lara oli murtunut. Se oli houkuteltu katukoirien jengiin, eikä sitä päästetty pois jättämättä narttua rauhaan. Larabel kuului lauman pohjasakkaan, eli niihin, joita alistettiin ja joita käskyytettiin tonkimaan roskiksia, jotta ruokaa löytyisi. Hienostoelämään ei ollut paluuta: katukoirat vannoivat repivänsä nartun elämän pirstaleiksi tavalla tai toisella, mikäli se turvautuisi ihmisiin. Salukin ylpeys ja omanarvontunto rapisivat. Lara pyrkii jatkuvasti välttelemään katukoirien jäseniä, jotka kaupungin kujilla yleensä matkaavat. Se ei liiku katukoirien kanssa, mutta ajoittain siltä tullaan rähisemään "velkoja", eli katukoiraryhmälle osoitettua ruokaa, jota Larabelin pitäisi niille henkensä pitimiksi hankkia.

Luonut: Liviatar

Ulkoasu © M Layouts